Kotia kohti

Oon kärvistellyt tässä uuden postauksen äärellä kaksi viikkoa, ja nyt päätin kaikesta vastentahtoisuudestani huolimatta ryhtyä tuumasta toimeen. Mulla oli aivan järkysti kaikkia kouluhommia: laajia kirjoitelmia, tutkielmia, esitelmiä... Sain ne kaikki väsättyä ja lähetettyä suunnilleen ajoissa kamalassa kiireessä ja stressissä, ja niiden jälkeen on ällöttänyt edes ajatus kirjoittamisesta puhumattakaan siitä, että saisin mitään aloitettua.

13.12. Iskä ja meidän ystävät viiihdoinkin pääsivät pois Suomen rännän keskeltä ja lensivät tänne! Sen jälkeen alkoikin sitten kunnon turistiloma - ollaan kierretty tila-autolla ympäri saarta ja tutustuttu erilaisiin turistikohteisiin sekä syöty joka päivä ulkona. Ei tällaista meininkiä olis kyllä 3 kuukautta jaksanut, mutta nyt se vasta tuntuukin kunnon hemmottelulta.

Tämä on viimeinen postaus jonka täältä kirjoittelen, saatte sitten jännityksellä jäädä odottamaan kuuluuko musta enää mitään. En oikeasti pysty vieläkään käsittämään, että tää on viimeinen päivä täällä. Huhhuh, aika on mennyt ihan hujauksessa! Kamalaa, toisaalta jännittävää. Tänään on tiedossa enää laukkujen pakkailua ja huomenna sitten odotellaan aamukuudelta kyytiä lentokentälle.

Nyt plöräytän kunnon kuvasatsin alapuolelle tiivistyksenä parin viikon tapahtumista. Ollaan siis käyty muun muassa ratsastamassa norsulla, köysiratailemassa, uimassa kahdella eri vesiputouksella - toisen luokse vaellettiin viidakossa pientä metsäpolkua pitkin - eläintarhassa, rantsulla, temppelillä ja vihdoinkin siellä Animal Rescuessakin! 

Namuang waterfall

Kiitos Ausku kuvasta, tässä on sitä jotain. Grandmother's ja Grandfather's rock

Hahhah, nää jytkyt oli vähän eri kokoluokkaa kun Särkänniemessä...

Oltais oikeastaan haluttu mennä pelkästään akvaarioon koska boikotoin osaltani eläintarhoja... Mutta se reitti vei eläinten läpi, joten kävästiin sitten katsomassa niitäkin.

Ja sitten palattiin taas kivoihin kaloihin!

Animal Rescue. Julkaisen vain muutamat kuvat täältä tarhalta, koska äiti tarvitsee osaa lehtijuttuun enkä jaksanut alkaa vääntämään niiden muiden kuvien kanssa.

Tässä vaiheessa haluan kiittää hurjasti teitä, jotka olette tätä blogia lukeneet. Oon saanut aivan mahtavaa palautetta ja tätä on ollut kiva kirjoittaa, KIITOS! ♥

Hyvää nimipäivää minä ja muu A-luokka

Mitä, näettekö oikein? Anskiko postaamassa? Kyllä vaan! 

Onneaponnea kaikki Annat, Annet, Annit, Anut, Annelit, Annikat, Annikit ja Annukat!

Tai siis nimipäiväthän meni jo eilen, mutta parempi myöhään... kun ei milloinkaan!

Muuan punaposkinen pullerovauva sai nimensä siitä laulusta, "Anni tanni talleroinen, punaposki pulleroinen..."

Sen voi sitten jokainen tulkita omalla tavallaan... Äiti kyllä yritti saada musta Asta Ulrikaa ja jotain muita ruotsalaiseen sukunimeen rimmaavia upeita väännöksiä, mutta onneksi ne päätyivät sitten lopulta vaan Anni Emiliaan.

 

Eskarissa pidin "Annia" pojan nimenä ja halusin olla Anna joka oli taas aivan selvästi mielestäni tytön nimi. Siihen aikoihin taisin keksiä myös ensimmäisen lempinimen itselleni joka oli jotain niinkin nerokas kuin "Ani". 

Muutama vuosi myöhemmin olin älyttömän katkera kun mua ei nimetty Jessicaksi. Se oli samaa aikaa kun halusin madonnan, Svea-pipon ja mustat hiukset... 

Nyt kun rupesin miettimään minkäniminen olisin tänään jos saisin päättää, niin en osaa kyllä sanoa. Suomalaiset nimet ei yleistesti ottaen ole kovin kauniita mun korvaan, mutta nimipäivälistalta kivoimmat on varmaan Vilma ja Heini.

6. luokalla sain virallisen lempinimitittelin Ansku Kroko (Moikka vaan Ersu Ankka, Lare Muuli vai mikä se sitten lopulta olikaan, Marbe Marsu, Henna Hiiri ja Ansu Kameli), mutta kielsin käyttämästä Anskua missään. Seiskaluokalta viime kesään asti olin kaikille vaan Anni, nykyään suurimmalle osalle Anski.

No, nytpäs tiedätte nimihistoriani. Päivällä (Sen jälkeen kun Anne oli lähettänyt onnitteluviestin Facebookiin ja olin onnitellut itseäni vaatimattomasti kovaan ääneen) äiti toi mulle Disney- kakun, kokista ja oreoita eikä muuten olisi voinut olla parempaa tapaa juhlistaa nimppareita. x-)

 

Haasteko

Tämä on pienempi haaste bloggaajille. Tässä on 10 peruskysymystä, joihin jokaisen haastetun bloggaajan pitäisi vastata yksinkertaisesti. Sinun pitää haastaa 10 bloggaajaa, jotka tekevät saman ja haastavat sitten 10 bloggaajaa jne.

1. Mikä on lempieläimesi?

Kissa! Siamilaiset, norjalaiset metsäkissat, ragdollit, kaikki kissat on ihania. Tykkään kyllä freteistäkin, mutta todennäköisesti omaan kämppään tuun hankkimaan kissoja. Allaolevissa kuvissa on Grönberg-Keskisten talouden kissuliinit Hertta, Lilli ja Maiju.

2. Mitä teet mieluiten?

Riippuu aika paljon... Tällä hetkellä mieluiten makoilen vaan sängyssä, kohta lähden mieluiten Tescoon pyörimään ja etsimään tuliaisia, illalla mieluiten valvon aamuyöhön asti ja aamulla mieluiten nukun pitkään. Kesällä taas parasta on tehdä extempore-reissuja, matkustaa junalla ja tavata vieraita ihmisiä ja talven ainoa hyvä puoli on lautailu. Näin yleensä syön mieluiten hyvää ruokaa ja vietän aikaa ihanien ihmisten kanssa. <3

3. Mitä koulua käyt / kävit?

Vesilahden yläastetta.

4. Mistä blogisi kertoo?

Pääosin tämän pitäisi kertoa 3 kuukauden tripistä Koh Samuilla, mutta teen postauksia fiilispohjalta vähän kaikesta. Kuukauden päästä kotona täytyy miettiä uudelleen, miten jatkan tämän blogin kanssa. En usko, että kotoa löytyy enää mitään mielenkiintoista kerrottavaa, kun en ihan täytä sitä perus lifestyle-mallia. :-D

5. Mikä on lempiruokasi?

SUSHI!

6. Onko sinulla pakkomielteitä? Jos on niin mitä?

No jos ei melko pitkähköä listaa tietyistä henkilöistä oteta lukuun, niin pahin pakkomielle mulla on varmaan... Klonkkuun.

Kuva: Pinterest.

7. Miksi aloitit blogin?

Olin funtsinu blogin henkiinherättämistä aika vahvasti jo ennen reissua, ja lopulta päätin tarttua toimeen kavereiden vaatimuksesta.

8. Oletko tyytyväinen blogiisi ja sen lukijoihin?

Jep jep!

9. Mikä mättää blogissa sinun mielestäsi?

Oon joskus vähän laiska kirjoittamaan, mutta onneksi tää ei oo niin vakava harrastus. :-D

10. Miksi otit tämän haasteen vastaan?

Koska haasteista ei voi kieltäytyä, ikinä.

Haastan seuraavat bloggaajat:
Janna
Maija
Veera
Eve
Nina
Aino
Mari
Missu
Henna

(Klikkaamalla pääsette tutustumaan blogeihin)

Ai sadekausi vai?

Tänään saatiin taas muistutus, että täällä tosiaan on sadekausi tällä hetkellä meneillään. Iltapäivällä satuttiin vilkaisemaan ikkunasta ulos, ja taivas repesi samalla sekunnilla. Sen kuuron läpi ei edes nähnyt, tuntui ettei vesi lopu ikinä. :-D Ja tietenkin kun fiksuja ollaan Maijan kanssa, lähdettiin ulos kävelemään. Kadut oli kauttaaltaan veden peitossa ja tietä pitkin liikkui kaikennäköistä roinaa niin, että piti varoa mihin astui. Kahlattiin aika nopeasti takaisin kotiin, koska oltiin molemmat likomärkiä alle minuutissa!

Edit perjantai 22. marraskuuta: Herättiin seuraavana yönä joskus kahden aikaan ukkoseen ja salamointiin, joka pitikin hereillä aamyöhön asti. Koko loppuviikko jatkuu tätä samaa rataa, tänään aamulla lähti sähköt muutamaksi tunniksi rankkasateiden takia. Filippiinien myrskyjen jäljet näkyy nyt siis täälläkin, mutta onneksi ollaan selvitty pelkillä rankkasateilla.