Mitä, näettekö oikein? Anskiko postaamassa? Kyllä vaan!
Onneaponnea kaikki Annat, Annet, Annit, Anut, Annelit, Annikat, Annikit ja Annukat!
Tai siis nimipäiväthän meni jo eilen, mutta parempi myöhään... kun ei milloinkaan!
Muuan punaposkinen pullerovauva sai nimensä siitä laulusta, "Anni tanni talleroinen, punaposki pulleroinen..."
Sen voi sitten jokainen tulkita omalla tavallaan... Äiti kyllä yritti saada musta Asta Ulrikaa ja jotain muita ruotsalaiseen sukunimeen rimmaavia upeita väännöksiä, mutta onneksi ne päätyivät sitten lopulta vaan Anni Emiliaan.
Eskarissa pidin "Annia" pojan nimenä ja halusin olla Anna joka oli taas aivan selvästi mielestäni tytön nimi. Siihen aikoihin taisin keksiä myös ensimmäisen lempinimen itselleni joka oli jotain niinkin nerokas kuin "Ani".
Muutama vuosi myöhemmin olin älyttömän katkera kun mua ei nimetty Jessicaksi. Se oli samaa aikaa kun halusin madonnan, Svea-pipon ja mustat hiukset...
Nyt kun rupesin miettimään minkäniminen olisin tänään jos saisin päättää, niin en osaa kyllä sanoa. Suomalaiset nimet ei yleistesti ottaen ole kovin kauniita mun korvaan, mutta nimipäivälistalta kivoimmat on varmaan Vilma ja Heini.
6. luokalla sain virallisen lempinimitittelin Ansku Kroko (Moikka vaan Ersu Ankka, Lare Muuli vai mikä se sitten lopulta olikaan, Marbe Marsu, Henna Hiiri ja Ansu Kameli), mutta kielsin käyttämästä Anskua missään. Seiskaluokalta viime kesään asti olin kaikille vaan Anni, nykyään suurimmalle osalle Anski.
No, nytpäs tiedätte nimihistoriani. Päivällä (Sen jälkeen kun Anne oli lähettänyt onnitteluviestin Facebookiin ja olin onnitellut itseäni vaatimattomasti kovaan ääneen) äiti toi mulle Disney- kakun, kokista ja oreoita eikä muuten olisi voinut olla parempaa tapaa juhlistaa nimppareita. x-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti